• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

Ketolan Puutiainen

KTK-kelpoinen, SV-II, KV-I

rekisterinumero:	VH17-018-1243
syntymäaika:	22.09.2016, 5v 3v 22.12.2016
rotu, sukupuoli:	Suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus:	Tummanrautias, 157cm
painotus, taso:	Kouluratsastus, VaB
kasvattaja:	Ketola
omistaja:	Jemiina, VRL-07412

    Palkittu kouluvarsojen arviointitilaisuudessa KV-I palkinnolla 20.06.2017 4-vuotiaana

    Palkittu suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa SV-II palkinnolla 20.07.2017 4-vuotiaana

Saanko esitellä, Ketolan Puutiainen – maailman sosiaalisin rautias suomenhevosori. Puutiainen, tutummin Punkki tai Putte on komea, nuori herrasmies. Se hurmaa varmasti jokaisen vastaantulijan sekä rapsuttelijan. Vaikka ori on vielä nuori, sen huomaavaisuus ihmisiä kohtaan, sekä myöskin tammoja, on kadehdittavaa. Monella ei ole tällaista oriitta.

Hoidettaessa Punkkia voi pitää käytävällä tai vaikka irti karsinassaan. Se kunnioittaa ihmistä, eikä hölmöile esimerkiksi runttaamalla seinään. Harjata voi huoletta joka kohdasta, kaviot nousevat hienosti ja jouhiakin voi selvitellä mielin määrin. Mutta on tässä orissa hieman huonojakin puolia, se nimittäin pelkää kaikkea uutta – varsinkin jos se liikkuu. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa salkoon nostetun lipun, jonka takia maastoon lähteminen viime itsenäisyyspäivänä teki tiukkaa. Vaikka lippu liehuukin suhteellisen korkealla, on se paikallaa hyvin harvoin ja ottaa sopivasti Punkkia silmäkulmaan. Siedätyshoito kuitenkin auttaa näihin uusiin ja pelottaviin asioihin. Esimerkiksi kaukana liikkuvat ihmiset, autot tai muut vastaavat ovat olleet nuorempana todella pelottavia asioita, mutta niihin ori on jo tottunut, eivätkä ne tuota enää hankaluuksia.

Oria ei ole ratsastettu vielä montaa vuotta, mutta se alkaa olla jo ikäisekseen taitava. Vaativa B on taso, jolle tähdätään, sinne on vain vielä hieman matkaa. Liikettä Punkilta löytyy sekä hyvä työmoraali, mutta ajoittain herrasta tulee kovasuinen. Tätä tapahtuu muun muassa maastossa sekä esteharjoittelussa, joissa ori innostuu ja ohjasavut ovat lähes turhia. Oria on alettu opettamaan siihen, että esimerkiksi maastossa mennään vain käyntiä ja mikäli vauhti lisääntyy, käytetään hieman vahvempia kuolainvärkkejä, jotka muuten olisivat löysällä. Kuolaimilla tarkoitan olympioita, joissa on kahdet ohjat. Ratsastetaan normaalisti yläohjalla, jotka ovat kiinni kuin nivelessä ja vauhdin lisääntyessä käytetään alaohjaa, eli vipuvartta. Suussa ei ole vikaa ja oria on aina ratsastettu pehmeällä tuntumalla, mutta innostuessaan orista tulee todella kovapäinen – tai noh, kovasuinen.

      
© ransu.kuvat.fi

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Valmennukset ja päiväkirja